Sápmissa kauan sitten asuneiden ihmisten
jälkiä on vaikea havaita. Ne jäljet, jotka
kuitenkin on löydetty, osoittavat että pohjois-Skandinavian lakeudet,
jängät ja järvet ovat
olleet näiden aikaisten asuttajien kotiseutu. Joka paikalla on oma
nimensä ja historiansa.
Pyyntiyhteiskunta oli Sápmin alkuperäinen asutuskulttuuri. Sápmin
ensimmäisistä
asuttajista on selvä yhteys niihin metsästäjä- ja kalastajakansoihin,
jotka kaikella varmuudella
olivat saamelaisten esi-isiä. Sápmi on ollut asutettu suunnilleen 10 000
vuotta. Alunperin
asuttajat olivat pieniä perheryhmiä, jotka muuttivat pitkin rannikko- ja
merialueita.
Kalastus ja metsästys olivat pyyntiyhteiskunnan peruselanto. Vähitellen
muutkin pohjoisen
asukkaat ja kauppamiehet kiinnostuivat Sápmin rikkauksista; pääasiassa
turkiksista mutta
myös rikkaasta kalansaannista. Kalastus ja ja metsästys lisääntyivät ja
niistä tuli saamelaisille
välttämäton elinehto, luoden myös uusia kehittymismahdollisuuksia.
Villiporojen
metsästys kehittyi ja siitäkin tuli tärkeä pyyntiyhteiskunnan
peruselanto.
Villiporon saanti laskee rajusti 1500 ja
1600-luvuilla, koska porontaljojen kysyntä kasvaa.
Verotus vaikuttaa myös villiporokantojen pienenemiseen. Metsästäjäkansa
siirtyy
vähitellen paimentolaismaiseen poronhoitoon, joka vaatii suuria laitumia
ja jatkuvaa
muuttamista eri laidunmaille vuodenaikojen vaihtelujen mukaan.
Kehittynyt paimentolaisporonhoito
kasvavine porolaumoineen kilpailee voimavaroista
pyyntiyhteiskunnan kanssa. Pyyntiyhteiskunta hajoaa vähitellen ja monet
saamelaiset
asuttautuvat vakinaisesti asumaan rannikkoalueille. Heidän
pääelinkeinonsa on kalastus,
yhdistettynä tilanhoitoon ja pienimuotoiseen poronhoitoon.
Saamelainen, porotalouteen perustuva
yhteiskunta kehittyy. Poronhoidosta tulee
saamelainen elämäntapa ja tärkein peruselinkeino. Ruotsin Sápmi jaetaan
poronhoidon
hallinnollisiin yksikköihin, paliskuntiin.
Tänä päivänä metsästyksen ja kalastuksen
merkitys on vähentynyt, mutta poronhoito
on nykyaikainen elinkeino ja tärkeä tekijä tunturialueen kuntien
taloudessa.
Ruotsin arviolta 17 000 saamelaisesta
ainoastaan 2 500 hankkii elantonsa poronhoidosta.
Pääosa Ruotsin saamelaisista toimii muilla aloilla.
Kansan valitsema parlamentti
Vuosisadan alusta saamelaiset ovat
järjestäytyneet voidakseen vaikutta saamelaisille
tärkeissä asioissa. 1940- ja 1950-luvulla saamelaiset perustivat eri
järjestöja ajamaan
saamelaisia kysymyksä. Pohjoismaalainen saamelaisneuvosto perustettiin
vuonna 1956,
Suomen, Norjan ja Ruotsin väliseksi yhteistyöelimeksi. Tänä päivänä myös
venäjän
saamelaiset ovat järjestön jäseniä ja ottavat osaa järjestön toimintaan.
Kansan valitsema Saamelaisparlamentti
toimii Suomessa vuodesta 1972 lähtien. Norjan
saamelaiskäräjät perustettiin 1989 saamelaisten keskuudessa pidettyjen
yleisten vaalien
perusteella. Ensimmäiset vaalit Ruotsin saamelaiskäräjien perustamiseksi
pidettiin
toukokuussa 1993. Ruotsin saamelaiskäräjät avattiin 25 elokuuta 1993.
Yllämainitut
kolme järjestöä ovat kunkin maan eduskuntien alaiset. Saamelaiskäräjien/parlamentin
perustaminen Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa on tärkeä askel kohti
saamelaista
itsehallintoa saamelaisia koskevissa asioissa. Kehitys osoittaa että
saamelaisten
vaikutusvalta alkuperäiskansana on lisääntynyt ja että muun yhteiskunnan
ymmärtämys
saamelasisia kohtaan on kasvanut. |
