On vaikea kuvailla poronhoitoa elinkeinona. Monien mielestä poronhoito
on karjataloutta,
toiset yhdistävät sen metsästykseen, ja eräät ihmiset yhdistävät
porotalouden sekä
karjanhoitoon että metsästykseen. Mutta poronhoito ei ole kumpaakaan.
Poronhoito on
eräänlaista ”pastoralismia” tai paimentolaista laiduntamista.
Porojen vuodenaikojen mukaiset vaellukset kesä-, syys-, talvi-, ja
kevätlaitumien välillä
määräävät paliskuntien elämänrytmin.
Saamelaiset ovat kesyttäneet
poroja ja harjoittaneet poronhoitoa hyvin kauan. Vanhat
historialliset tekstit kertovat että saamelaiset olivat jo 800-luvulla
jälkeen Kristuksen
kehitttäneet villiporon metsästystekniikan, joka perustui
houkutinporojen käyttöön.
Poro oli jo kauan sitten käytössä myös veto- ja kantoeläimenä. Tämän
lisäksi villiporon
metsästys oli muinaisen pyyntiyhteiskunnan taloudellinen perusta.
Metsästäjästa poronhoitajaksi
Villiporon saanti laski merkittävästi 1500 ja 1600-luvulla.
Saamelaiset siirtyivät vähitellen
paimentolaisiksi poronhoitajiksi. Tämä menetelmä vaatii laajoja laitumia
ja säännöllistä
muuttamista eri laitumille vuodenaikojen vaihtelujen mukaan.
Perinteinen porotalous oli intensiivistä. Poromiehet valvoivat laumaansa
tarkasti. Talous
perustui siihen, että itse kukin pystyi elättämään itsensä ja
ennenkaikkea poronsa.
Porot merkitsivät sekä ruokaa, vaatteita että kuljetusvälinettä.
Perinteisessä
porotaloudessa ei juuri tarvittu käteistä rahaa.
Paimentolainen laiduntaminen
Vaikka paljon onkin muuttunut, on nykyaikainen porotalous yhä
vieläkin eräänlaista
perinteistä pastoralismia. Porot vaeltavat,ne kuljetetaan tai ajetaan
eri
laidunmaille.Kaikilla laitumilla on omat erityisominaisuutensa. Yksi
laidunmaa on
erityisen arvokas juuri kesälaiduntaa varten, kun taas toinen alue
soveltuu parhaiten
talvilaiduntaan. Yhtä laidunmaata ei voi noin vain korvata toisella.
Sään ja rehunsaannin
vaihtelut muuttavat laitumien käyttömahdollisuuksia vuodesta toiseen.
Laitumet ja rehunsaanti eri vuodenaikoina ovat siis tärkein
perusvoimavara. Porolauma
puolestaan on verrattavissa sadonkorjaajaan. Porot turvaavat
omistajiensa elannon ja
synnyttävät lisäksi sosiaalisia arvoja ja muodostavat
kulttuuri-identiteetin perustan.
Samalla tavalla voi sanoa että kalakanta on rannikko-ja
kalastussaamelaisten kulttuurin
perusta.Kalastuslaivat ja kalastajat ovat tässä vertauksessa rannikko-ja
kalastussaamelaisten elannon ja kulttuurin sadonkorjaajia.
Pitkät muuttoretket
Poronhoito on paimentolaista laiduntamista, joka tarvitsee laajat
laidunta-alueet. Porojen
laidunmaiden väliset vaellusreitit vaihtelevat eri paliskunnissa.
Tunturipaliskuntien porojen
vaellusreitit ovat pisimmät. Kun taas etelämmässä, metsäalueilla
toimivat paliskunnat
siirtävät porojaan lyhyempiä matkoja havumetsäalueilla.
Paliskunta on maantieteellisesti rajoittunut porojen laidunalue, joka
periaatteessa ulottuu
tuntureilta rannikolle. Ruotsissa on 51 paliskuntaa, joista kymmenen
toimii metsäalueilla.
Rostujärveä ympäröivät alueet ovat Lainiovuoman ja Könkämän
tunturipaliskuntien
laidunmaita. Paliskunnat muuttavat porolaumansa Norjan rannikon
kesälaitumilta
talvilaitumille Kiirunan kunnan eteläosiin. Porot kulkevat muuton
yhteydessä lähes
200-250 kilometriä.
Porotalous on Kiirunan kunnan vanhin elinkeino ja yhä vieläkin tärkeä
osa kunnan
elinkeinoelämää. Kiirunan kunta on pinta-alaltaan läänin suurin, ja
kunnassa on eniten
poroja ja aktiivisiä poronhoitajia. Porotalous kunnan seitsemässä
paliskunnassa työllistää
noin 250-300 henkilöä. Porotaloudella ja sen lisävaikutuksilla on
työllisyyden kannalta
ratkaiseva merkitys.Porotalous on myös tärkeä julkisen ja yksityisen
alan palvelujen
säilyttämiseksi
haja-asutusalueilla.
Monta tehtävää
Porotaloudella on monta tehtävää ja muotoa. Saamelaisten kannalta
poronhoidon tärkein
tehtävä on vaalia saamelaisten maaoikeuksia ja oikeutta luonnonvaroihin
ja
elinkeinotuotantoon. Poronhoito merkitsee myös sosiaalista ja
kulttuuriin pohjautuvaa
yhteenkuuluvuutta. Poronhoito on saamelaisen kielen ja kulttuurin
tärkein perusta.
Poronhoito on niinkutsuttu monitoiminnallinen elinkeino, josta
vuosisatojen kuluessa on
muodostunut tunturien ja metsän ekosysteemin luonnollinen osa.
Poronhoito on myös
tarpeen, jotta nämä ekosysteemit säilyisivät avoimina laidunmaina.
Poronhoito turvaa
kasvuston moninaisuuden ja säilyttää poron ja jäkäläkasvuston välisen
tasapainon
metsämaisemassa.
Poronhoito vaalii myös suuria luonto- ja kulttuuriarvoja. Poro on
tässä yhteydessä
varteenotettava isojen riistaeläinten ruokavara. Siksi poro on tärkeä
myös elinvoimaisten
riistaeläinkantojen säilymiseksi tunturi-ja metsäalueilla.
Tämän lisäksi poronhoito on varteenotettava osa alueen taloutta ja myös
osa sen
omaleimaisuutta. Saamelaiset ja poronhoito ovat, hyvässä ja huonossa
mielessä,
yksi tärkeimpiä tunturimaailman turistihoukuttumia. |
